Radon

Kellareiden, autotallien ja alapohjan sekä perusmuurien radonkapselointi estää 100%:sti radonkaasujen pääsyn asunnon sisäilmaan. Jos olette korjaamassa vanhaa rakennusta, voi vastaan tulla kosteuseristeenä aiemmin käytettyä kreosoottibitumia. Kreosoottibitumi on ongelmallinen karsinogeenisten ominaisuuksien johdosta, joten materiaalin purkaminen on tehtävä asbestipurkuna, jolloin siitä kertyy merkittävän korkeita kustannuksia. Teidän ei tarvitse enää turvautua kalliiseen materiaalien purkuun vaan saatte asuntoon/toimitilaan täysin raikkaan sisäilman suorittamamme kapseloinnin tuloksena. Kapselointi poistaa heti kaikki hajut - myös homeen hajun lopullisesti. Ennen kapselointia lattioiden pintarakenteet, parketit, muovimatot yms. on poistettava. 

Jokaisessa kohteessa on tehtävä kosteustutkimus kapseloitavan rakenteen kosteuspitoisuuden selvittämiseksi. Betonirakenteiset alapohjat ja perusmuurit on mahdollista laittaa kuivamaan käyttäen erityistä kuivatuslaastia. Kuivatuslaasti etenee betonin kastuneissa huokosissa kapillaarisesti kuivattaen huokosissa olevan kosteuden aineen kiteytymisprosessissa. 


YLEISTÄ RADONISTA - RADON ON RADIOAKTIIVINEN JALOKAASU 

Radon on 1900-luvun vaihteessa löydetty radioaktiivinen jalokaasu, jota syntyy kallio - ja maaperässä radioaktiivisen uraanin ja toriumin hajotessa moninaisten vaiheiden kautta lopulta stabiiliksi, ei-aktiiviseksi lyijyksi. Radon hajoaa kiinteiksi hajoamistuotteiksi, joista osa lähettää alfasäteilyä. Radon on raskain tunnettu kaasu. Säteilystä suojautumisen kannalta merkittävin radonin isotooppi on 238U - sarjan 222 Rn, jonka puoliintumisaika on 3,8 vuorokautta. 220 Rn:n puoliintumisaika on 56 sekuntia, joten vain pieni osa siitä ehtii kulkeutua maa - ja kallioperästä hengitysilmaan asunnon sisällä. Kun radonin tutkimusta ja torjuntaa tehdään, on silloin käytännössä kysymys vain isotooppi 222 Rn. 


RADON ON MAHDOTON HAVAITA - ESTÄ RADONKAASUN PÄÄSY SISÄILMAAN HELPOSTI 

Radon on hajuton, mauton ja näkymätön kaasu, jota syntyy jatkuvasti maassa ja kaikessa kiviaineksessa, joten se pääsee liikkumaan helposti maaperän huokosissa ja kallioperän railoissa. Kun radonia ei pysty mitenkään aistimaan, sen olemassaolo on selvitettävä mittalaitteiden avulla tai torjuttava suoraan mahdollisimman pian altistuksen lopettamiseksi. Radioaktiivisuuden yksikkö on becquerel ( Bq ) joka tarkoittaa yhden atomin hajoamista sekunnissa. Sisäilman radonpitoisuus ilmoitetaan becguerelleinä kuutiometrissä ilmaa ( Bq/m³). 


RADONIN SIIRTYMINEN ASUINTILOIHIN 

Pientalojen sisäilman keskimääräinen radonpitoisuus on noin 140 Bq / yhdessä ilmakuutiossa. Maaperästä virtaa kosteaa huokosilmaa pientaloihin tavallisesti noin 0,2- 2 m3 tunnissa. Sisä- ja ulkolämpötilojen ero tai yleisesti ilmanvaihtojärjestelmässä oleva liian suuri alipaine ( ilmanvaihdon epäbalanssi ) laittaa virtauksen liikkeelle. Kun maaperän huokosilman radonpitoisuus on tyypillisesti noin 20.000 - 100.000 Bq / yhdessä ilmakuutiossa, voi alapohjan ja seinien liittymistä helposti päästä 0,2- 2m3 / vuotoilmaa tunnissa sisäilmaan. Näinkin pieni virtaus alapohjasta riittää nostamaan sisäilman radonpitoisuuden satoihin becguerelleihin yhdessä ilmakuutiossa. Vuotoilman virtaukseen vaikuttaa ratkaisevasti maaperän ja täyttösoran läpäisevyys. Tästä johtuen läpäiseville soramaille rakennetuissa asunnoissa on keskimäärin selvästi korkeammat radonpitoisuudet kuin esimerkiksi saviselle maaperälle tai kalliolle rakennetuissa taloissa. Tuulettuvalla alapohjalla varustetuissa taloissa radonpitoisuudet ovat keskimäärin alhaisempia, riippuen alapohjan tuuletuksen toimivuudesta. Samoin yhtenäinen reunavahvistettu laatta estää tehokkaasti maasta pääsevän radonpitoisen ilman pääsyn sisätiloihin. Toisaalta betonista sisäilmaan pääsevän radonin pitoisuus saattaa nousta kun betonin määrä on selvästi suurempi reunavahvistetussa alapohjaratkaisussa. Radonpitoisuudet ovat selvästi korkeampia maanvaraisella laatalla varustetuissa taloissa. Tärkein radonin kulkeutumisreitti asuntoon on maanvaraisen lattialaatan ja sokkelin liittymässä oleva kutistumarako. Muita yleisiä radonkaasun kulkureittejä ja lähteitä ovat; - Alapohjan ja kantavien väliseinien liitoskohdat ( voivat tuottaa todella suuria pitoisuuksia sisäilmaan ) - Kantavat väliseinät jotka läpäisevät alapohjarakenteen ( vuodot voivat päästä myös seinien kautta ) - Maanvastaiset harkkorakenteiset seinät joita ei ole tiivistetty ( harkkorakenne on ongelma myös muissa kuin rinnetaloissa ) - Lattialaatan halkeamat ( kuivumishalkeamat alapohjan betonissa ovat yleisiä myös uusissa taloissa ) - Maalattia kellarissa ( tuottaa erittäin suuria pitoisuuksia mikrobeja, radonia ja kosteutta sisäilmaan ) - Lattialaatan läpivientikohdat, sähkö ja vesijohdot ( läpivienneistä nousee paljon vuotoilmaa alapohjasta ) - Takan ja lattian saumat tai takkarakenteet ( alapohjasta vuotoilma nousee helposti sisäilmaan ) - Radonpitoinen talousvesi, porakaivojen vedessä on keskimäärin yli 10 kertainen pitoisuus verrattuna muihin kaivovesiin ) - Radiumia sisältävät rakennusmateriaalit ( suurimmat tuottajat ovat betonirakenteet ja laastit ) 


KERROSTALOISSA RADONILLE ALTISTUMINEN 

Kerrostaloissa voimakas radonille altistuminen käsittää käytännössä vain alimman kerroksen, maanvaraisen alapohjan päällä olevan asunnon sisäilman. Ylimmissä kerroksissa lähes kaikki radon on peräisin rakennusmateriaaleista, pääosin kerroslaatasta ja betoniseinistä. Myös talousvesi voi olla radonlähde jos sen radonpitoisuus on suuri. Sisäilman radonpitoisuuden lisäys voi olla keskimäärin 100 Bq / m3 jos talousveden radonpitoisuus on 1000Bq / litrassa. Näin suuria pitoisuuksia radonia on kuitenkin yleensä vain kallioporakaivojen vedessä. Kerrostaloasunnoissa betonisista rakenteista vapautuva radon on tärkein sisäilman radonlähde; tästä aiheutuu sisäilmaan keskimäärin 70 Bq / pitoisuus yhtä ilmakuutiota kohden, ei siis kovin pieni pitoisuus kun muistetaan, että Sosiaali- ja terveysministeriön asuntojen huoneilman radonpitoisuutta koskevan päätöksen ( 944/92 ) mukaan vuosikeskiarvo ei saisi ylittää 400Bq / yhtä ilmakuutiota kohden. Uusi asunto pitää suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei saisi ylittää arvoa 200Bq / yhdessä ilmakuutiossa. 


RIVITALOISSA RADONILLE ALTISTUMINEN 

Altistuminen radonille on suurinta hiekka- ja sorapohjaisilla tonteilla, erityisesti silloin kun rakennuksessa on maanvarainen alapohja. Radon pääsee asunnon sisäilmaan maan varaisen alapohjan halkeamista, laatan ja perusmuurin liittymästä, pintalaattaa alempana olevien väliseinien alta, sekä muista kohdista joissa rakenne ei ole täysin ilmatiivis. Myös ilman slammausta ja sen jälkeistä kapselointia olevien harkkoseinien kautta radon pääsee myös helposti asunnon sisäilmaan, suurien huokosten ja ilmatilojen kautta. Myös tuulettuva alapohja mahdollistaa altistuksen silloin kun alapohjan tuuletus ei ole riittävän tehokas. Kuitenkin radonkaasujen pääsemiseksi sisäilmaan, alapohjan ja perusmuurin liittymässä on oltava ilmayhteys sisäilmaan, joista radonkaasu pääsee asuntojen sisäilmaan. 


RADONIN TERVEYSHAITAT 

Radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin. Radonkaasu poistuu pääosin uloshengityksen mukana, mutta kiinteät hajoamistuotteet tarttuvat keuhkojen sisäpinnoille, missä ne lähettävät alfasäteilyä. Keuhkojen saama säteilyannos lisää keuhkosyöpään sairastumisriskiä. Tutkimuksissa ei ole selvinnyt, aiheuttaako radon muita terveyshaittoja kuin keuhkosyöpää.
Copyright (c) Kourulinna Yhtiöt Oy 2017, All Rights Reserved.